Mistä lähtökohdista harjoittelet?
Mieleeni on jäänyt eräs ohimennen, jonkun joogin suusta kuulemani lause: “Kuinka teet harjoituksesi, niin elät elämääsi.”
En ehkä lähtisi pitämään tuota väitettä aivan täytenä totuutena, mutta siinä on perää.
Joogaharjoitusta voi tehdä niin monella tapaa. Tänä päivänä usein painotetaan oman kehon kuuntelua ja oman fiiliksen mukaan tekemistä. Joogaharjoituksessa korostetaan ahimsaa, väkivallattomuutta, ja myötätuntoa itseä kohtaan, mikä onkin mielestäni suurimmaksi osaksi hyvä asia.
Itselläni on kuitenkin tausta kurinalaisessa astangajoogassa, jossa ainakaan minun intialaiset opettajani eivät ole korostaneet omien fiiliksien kuuntelun tärkeyttä. Oikeastaan päin vastoin. Intensiivinen harjoitus tehdään kuutena päivänä viikossa, voimia säästelemättä ja ilman “turhia” modifikaatioita. Itse rakastuinkin astangassa juuri tähän kurinalaisuuteen ja sen luomaan selkeään rytmiin.
On kuitenkin tärkeää tunnistaa, milloin tarvitsee oikeasti jotain muuta kuin kurinalaisuutta. Joogaharjoituksestakin voi tulla väline, jolla paikoillaan oman todellisen tilanteen tai todellisten tunteiden kohtaamista. Jos suoritat joogaharjoitustasi päivästä toiseen, suoritatko myös elämääsi seuraten tiettyä, kuvitteellista kaavaa, joka johtaa tiettyyn, kuvitteelliseen päämäärään?
Kuva: Miikka Rekola
Toisaalta harjoitus, jossa keskitytään aina vain kuuntelemaan omia fiiliksiä ja korostetaan mukavuusalueella pysymistä johtaa toiseen ääripäähän. Jos ei ikinä puske itseään epämukavuuden puolelle, ei myöskään kehity. Ei joogaharjoituksessa eikä ihmisenä.
Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan kriittisesti omaa harjoitusta. Ei ole aina helppoa luopua tai muuttaa jotain, josta on tullut tuttua ja turvallista, mutta kasvun kannalta se on elintärkeää. Elänkö elämääni harjoitusta varten vai teenkö harjoitustani elämää varten? Näitä kysymyksiä pohtiessaan on välttämätöntä olla itselleen rehellinen, joogafilofian mukaan voisi sanoa totuudellinen - satyan periaate.
Pinnan alla sijaitsevat ajatusmallit ja uskomukset omasta itsestä ja elämästä vaikuttavat siihen, miten teemme harjoitustamme. Ehkä yleisin tekijä, joka ajaa meidät joko yli- tai alisuorittamiseen on riittämättömyyden tunne. Pelko siitä, että emme ole tarpeeksi tai kokonaisia sellaisina kuin olemme, joten tunnetta täytyy pakoilla joko tekemällä liikaa ja juuri niin kuin opettaja sanoo, tai liian vähän ja liian harvoin. Kuullostaako tutulta?
Kuva: Miikka Rekola
Elämäntilanteiden pitäisi vaikuttaa harjoitukseemme. Itse suhtaudun omaan joogaharjoitukseeni nykyään ikuisesti muuttuvana kokemuksena. Osana elämän virtaa. Se ei ole mitään paikalleen pysähtynyttä ja aina samaa, vaan jatkuvassa muutoksessa. En koe olevani “hyvä” tai “huono” joogi jos en tee harjoitustani kahteen kuukauteen tai jos meditoin joka päivä tunnin. Koitan tehdä harjoitukseni ja elää elämäni tilasta, jota kutsun “sisäiseksi täyteydeksi”. Siinä kaikki on aina, tässä ja nyt. Joogisin termein voisi sanoa, santosha. Tyytyväisyys ja kiitollisuus siihen mitä on. Aina se ei onnistu, mutta tähän paikkaan harjoitus minut nykyään useimmiten palauttaa - ja olen siitä erittäin kiitollinen.
Harjoitteletko sinä sisäisestä täyteydestä vai riittämättömyydestä käsin? Tietysti tämän ajatuksen voi laajentaa ihan kaikkialle muuallekin elämään kuin vain joogaharjoitukseen. “Kuinka teet harjoituksesi, niin elät elämäsi.” - koska harjoitus ja elämä eivät olet erillisiä toisistaan.
Namaste
xx Irinja
