Virtaavan kehon mysteeri by Viivi J

Tämän kauniin artikkelin nondualistisesta kehollisuudesta on kirjoittanut ystäväni Viivi Jokela. Viivi on kirjoittaja ja nondualistisen meditaation opettaja. Hänellä on vuosien laaja ja syvällinen tausta nondualistisesta tietoisuudesta ja aistikokemuksesta, joogasta, tanssista ja somaattisesta työskentelystä. Viivi on opiskellut shaiva tantraa opettajinaan Christopher Hareesh Wallis ja Paul Muller Ortega. Hän on tehnyt aiheesta akateemisen tutkinnon (FM). Löydät Viivin Instagramista: @inquire_one

Virtaavan kehon mysteeri

Kun aikoinaan päädyin ensimmäistä kertaa vapaan tanssin tunnille, koin säväyksen jostain sanoinkuvaamattomasta. Nykyään kutsun tätä nondualistiseksi fenomenologiaksi. En silloin tiennyt mitä koin tai ajatellut sitä enempää, mutta tunsin intuitiivisesti että tässä oli portti johonkin vapauttavaan ja äärettömään. 

Tanssisalin lattian rauhoittava tuntemus ihoa vasten, lepo, hämärä tila, jonka sykkivä ambient pikkuhiljaa täyttää, hengitys. Keho alkaa luontaisesti mukautua äänen ja tilallisuuden kosketukseen ja vapauttaa itse itseään; liike kumpuaa ilman liikkujaa, ilman päämäärää, ilman hallittua muotoa. 

Nondualistinen kehollisuus

Nondualistinen kehollisuus on kehon suoraa, sisäistä, välkkyvää, ei-käsitteellistä tuntemista. Keho lakkaa olemasta objekti ja siitä tulee tuntevaa, tiedostavaa orgaanista virtausta; aistivaa ja muuntuvaa kosketuspintaa, joka ei rajoitu ihoon vaan täyttää koko tilan ja kokemuksen. Ja mitä enemmän herkistämme havaintoa kehollisille tuntemuksille, sitä elävämmäksi keho muuttuu. 

Myös ihmissuhteiden laatu muuntuu suuresti kun kohtaaminen tapahtuu kehollistuneesta tietoisuudesta käsin. Niin kauan kuin ihminen uskoo, että mielikuva omasta kehosta on se mitä keho on, kokemus tuntuu vaillinnaiselta. Suoran tuntemisen kautta voimme oivaltaa että mielen luomalla kaksiulotteisella kuvalla ei ole mitään tekemistä sen subjektiivisen elävän aistivirran kanssa jota kehollisuus itse asiassa on.

Tanssiessa sitä ei ajattele, mutta siinä ajatus erillisestä itsestä joka jotenkin asuu fyysisen kehon rajojen sisäpuolella usein hetkellisesti katoaa. Parhaimmillaan itsetietoisuus tippuu kokonaan pois, jolloin emme ole enää oman katseemme tai muiden havainnon kohteita, vaan puhdasta energeettistä avautumista, tutkimista ja ilmentämistä. Tämä kokemus on usein eheyttävä ja parantava.

Vapaaksi konsepteista

Olen omassa joogaharjoittelussa ja opetuksessa vienyt harjoitusta yhä enemmän tähän konsepteista vapaan sisäisen tuntemisen suuntaan. Se on tuntunut terapeuttiselta ja myös linjauksessa oman todellisuuden kanssa. Tällaisessa harjoituksessa siirtymät muotojen välillä ovat loputtomasti kiinnostavia syventymisiä, kun päämäärähakuinen impulssi ei ohjaa kokemusta. Kantava orientaatio on kinesteettinen kuunteleminen. Tämä on tietenkin vain yksi tapa tehdä harjoitusta eikä välttämättä sovi kaikille.

Välillä aistimuksissa viipyminen saattaa myös tuoda pintaan jännityksiä tai kipeitä tunnetiloja, mielen vastustuksen, ja vanhat tavat kääntyä pois epämukavasta. Vastustukselle pehmeneminen ja haastavien tuntemusten somaattinen kokeminen päästäen irti niihin liittyvistä narratiiveista tuo vähä vähältä lisää tilallisuutta kokemukseen. Jokainen myötätuntoinen kohtaaminen auttaa eheyttämään lukkiutuneita tunnetiloja osaksi luontaista elävyyttä. 

Kehollisuus tietoisuuden sisällä

Kehon suora tunteminen voi paljastaa kehollisuuden todellisen luonteen joka ei ole ajassa ja paikassa. Miltä tuntuisi elävästi kokea että kehollisuus on jotain mikä tapahtuu tietoisuuden sisällä, eikä toisin päin? Tämä havainto ei ole jotain uutta, vaan tuore lähestymistapa siihen mitä tapahtuu joka hetki. Se edellyttää että annamme kaiken opitun tippua pois ja tutkimme omaa kokemusta lapsen kaltaisella avoimuudella. 

Kokemus voi syventyä tästä vielä lisää. Miltä tuntuisi intiimisti tuntea, että tietoisuus ei ole pelkästään kehollisuuden konteksti vaan myös sen energeettinen substanssi? Aistien dynamiikassa avautuu kaiken aikaa portteja kokemuksellisesti tunnistaa ilmenevän todellisuuden perustavanlaatuinen ykseys oman tietoisuuden kanssa. Jakamattoman kokemuksen virtaa kutsutaan nondualistisessa tantrassa nimellä samāveśa (“immersio”).

Ja vielä lopuksi, tunteminen voi avautua puhtaaseen tuntemattomaan: tietoisuus tunnistaa itsensä kokemuksen lähteenä ja alkuperänä -johon se viime kädessä palautuu. Kun kehoa tunnetaan ilman konsepteja se paljastaa vähitellen itse itsensä. Keinotekoiset rajat sulautuvat pois. Olemme jatkuvan aistivan mysteerin äärellä, joka joka aamu kumpuaa olevaksi kun avaamme silmät.